Harjoittelu heittää sisään opistoon

Tiede tulee kotiin -sarja tuotetaan yhdessä Aikuiskasvatus-tiedelehden ja Sivistystyön vapaus ja vastuu -ohjelman kanssa.

Se oli melkein liian hyvää ollakseen totta: Itä-Suomen yliopistojen sosiaalipedagogiikan opiskelijoiden sähköpostilistalla tarjottiin mielenkiintoista graduaihetta, ja vielä paria tonnia rahaa tehtävän suorittamisesta.

Sisä-Savon kansalaisopiston rehtori Kirsti Häkkinen siinä haki graduntekijää opiston Pöhinää pönttöön -hankkeeseen. Tehtävänä oli laatia kirjallisuuskatsaus aktiivisesta kansalaisuudesta. Elettiin alkusyksyä 2014.

– Vastaavia yhteistyöehdotuksia tulee vain kerran – pari vuodessa, joten tartuin siihen heti. Tuntui merkitykselliseltä tehdä gradu niin, että jokin taho oikeasti haluaa tietoa jostakin, ilmoituksen bongannut Ninni Juntunen kertoo.

Sosiaalipedagogiikan opiskelijaa kiinnosti myös tutustua alaan, jolta kenties löytyisi tulevaisuuden työpaikka. Vapaa sivistystyö oli Juntuselle etukäteen melko vieras asia.

– Opiskelijana on helposti aika hukassa sen kanssa, mihin valmistuttuaan voisi työllistyä, koska yliopistolla on niukasti yhteyksiä työelämään. Kansalaisopisto ei ehkä olisi tullut mieleen.

Yhteys syntyi professorin kautta

Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa graduntekijöitä ja yliopistoharjoittelijoita on vielä harvakseltaan. Moni kansalaisopiston rehtori toteaa, että hankkeita ja tutkimisen paikkoja opiskelijoille kyllä olisi, mutta arjen kiireessä yhteyksiä ei tule luoduksi.

Silja Korhonen

Tampereen yliopistolla asiaan on haettu muutosta kutsumalla opiskelijoita mukaan Sivistystyön vapaus ja vastuu -verkoston (SVV) tapahtumiin, joissa kohtaavat tieteentekijät ja vapaan sivistystyön ammattilaiset.

Sellaisessa tapaamisessa kasvatustieteen opintojensa loppusuoralla oleva Silja Korhonen sai kontaktin Ahjolan kansalaisopistoon. Ensin löytyi graduaihe ja sitten vielä harjoittelupaikka.

– Tunsin kansalaisopistoja, koska olin ollut aikanaan sellaisessa opettajanakin. Silti yliopiston kautta saatu kontakti rehtori Pilvi Mansikkamäkeen antoi suuntaa, Korhonen sanoo.

Hän tekee parhaillaan gradua siitä, mitä vapaa sivistystyö voi tarjota perusopetukseen. Toimintatutkimuksen kohteena on Tampereen aikuislukion maahanmuuttajien perusopetus, johon Ahjola tarjoaa taito- ja taideaineet.

– Katsoimme kansalaisopiston rehtorin kanssa yhdessä kurssitarjontaa, ja tämä tuli vastaan heitä kiinnostavana aiheena. Tutkimukseen kuuluu havainnointi Ahjolan kursseilla.

Gradua jo tehtyään hän keksi kysyä Ahjolasta harjoittelupaikkaa. Kolmen kuukauden pesti päättyi kesäkuun alussa.

Miten kasvaa kansalaiseksi

Sosiaalipedagogiikan yliopisto-opinnoissa kansalaiseksi kasvaminen on suuressa osassa. Ninni Juntunen yllättyi kirjallisuuskatsausta tehdessään iloisesti siitä, että jossakin on ala täynnä aktiivisesta kansalaisuudesta kiinnostuneita ihmisiä.

Ninni Juntunen

– Vapaan sivistystyön kentällä pohditut kysymykset ovat tosi mielenkiintoisia. Olisin mielelläni tulevaisuudessa mukana alan suunnan miettimisessä, hän toteaa – mutta mietiskelee, mahtaako yhteiskuntatieteilijälle olla käyttöä.

Juntunen teki kirjallisuuskatsausta Sisä-Savon kansalaisopiston hankkeeseen varsin itsenäisesti. Rehtori oli kuitenkin aktiivisesti tukena: kommentoi tekstejä, vinkkasi lähteitä ja antoi näkökulmia.

– Minulla oli aika vähän kontaktia omaan ohjaajaani yliopistolla, joten enemmän se oli niin, että kirjoitin jotakin ja lähetin Kirstille kommentoitavaksi, hän kertoo.

Rehtori-ohjaajan antamat näkökulmat olivat Juntusesta pitkälti oikein hyviä ja ohjaus tarpeellista. Yhteistyögradun hankaluuksia kuitenkin on se, että tekijä joutuu itsekseen pohtimaan tieteellisten kriteerien ja toimeksiantajan toiveiden välistä suhdetta.

– Yliopistotutkimuksen olisi kuitenkin tarkoitus hahmottaa isompia kaaria, eikä ehkä olla ihan niin spesifi kuin kansalaisopisto saattaisi toivoa, hän miettii.

Rehtorikin sai hipaista tiedettä

Rehtori Kirsti Häkkinen käytti graduntekijää opiston hankkeessa nyt ensimmäistä kertaa. Hän lähetti toiveensa summamutikassa monelle professorille, ja yhdellä oli tarjota tekijä.

Kirsti Häkkinen

Kokemus yliopistoyhteistyöstä oli mielekäs, vaikka veikin rehtorin työaikaa. Häkkinen on tyytyväinen työn lopputuloksen lisäksi siihen, että pääsi projektissa kokeilemaan ohjaajan taitojaan.

– Kun työ välillä jumitti, yritin kannustaa, tukea ja tarjota vinkkejä. Koin, että sain autettua opiskelijasta irti enemmän kuin hän itse olisi saanut itsestään, ja sain hipaista itsekin vähän tiedettä.  Yliopiston huono ohjaus kyllä ihmetytti välillä, Häkkinen tunnustaa.

Viime elokuussa Ninni Juntunen esitteli laatimaansa kirjallisuuskatsausta Vapaan sivistystyön päivillä. Sellaista mahdollisuutta ei tarjoudu ihan jokaiselle graduntekijälle.

– Oli hienoa päästä puhumaan omasta työstään ja kuulla, mitä ajatuksia kentällä on aktiivisesta kansalaisuudesta. Koko työ konkretisoitui, kun toin sen esille, ja se herätti keskustelua, Juntunen toteaa.

Tulevaisuuden työpaikka

Silja Korhonen teki harjoittelussaan Ahjolassa erilaisia kyselyjä niin opiskelijoille kuin tuntiopettajille ja kokosi niitä yhteistyössä koulutuspäälliköiden kanssa. Harjoittelu antoi kuvaa kansalaisopiston hallinnosta.

– Näin, miten koulutuspäälliköt toimivat arjessaan, millaisissa raameissa he tekevät työtään, mitkä asiat otetaan huomioon ja miten tulevaisuutta suunnitellaan.

Työ paljastui yllättävän monipuoliseksi. Korhonen toivoo, että hänen työpanoksestaan oli opistolle hyötyä.

– Ainakin rehtori sanoi, että ei olisi ehtinyt itse koota kurssipalautteita vuoden kiireisimpään aikaan, kun uusia kursseja suunniteltiin.

Hänen mielestään kansalaisopisto oli oivallinen harjoittelupaikka: Sai tehdä ihan oikeita, omaa koulutusta vastaavia töitä. Tarjolla oli pieni palkka ja hyvä ohjaus.

– Minulle kansalaisopisto oli ennestäänkin myönteinen oppimisympäristö, mutta harjoittelu vahvisti kuvaa siitä, miten mielenkiintoista hallintotyö on.

Myös Ninni Juntunen uskoo, että yliopisto-opiskelijoilla ja vapaan sivistystyön oppilaitoksilla olisi paljon nykyistä enemmän tarjottavaa toisilleen. Moni hänen opiskelutoverinsakin miettii, millaisia töitä voi valmistumisen jälkeen tehdä.

– Jos he tuntisivat alaa, heillä olisi varmasti kiinnostusta vapaan sivistystyön kentälle. Tutustumiseen tarvitaan molemminpuolista yhteistyötä. Opistot voisivat ilmoittaa opiskelijoiden sähköpostilistoilla tutkimus- tai harjoittelupaikoista, Juntunen ehdottaa.

Teksti: Laura Pörsti
Kuvat: Richard Steih / Flickr @ Creative Commons; haastateltavien kotialbumit

Gradun tai harjoittelun kansalaisopistoon tehneet yliopisto-opiskelijat suosittelevat samaa muillekin.

Aiemmin Soulissa:

• ”Kaikki koulutus valmistaa työelämään”
• Väitös: Työharjoittelu tehostuu yhteistyöllä
• Tutkija tuo potkua oppilaitokseen
• Onko kansalaisopisto vain hyväosaisille?

The post Harjoittelu heittää sisään opistoon appeared first on Souli.